Dokumentointiretki Värikallion maalauksille 2019


Dokumentointiretki Hossan Värikallion maalauksille tehtiin 16.3.2019. Tämä kuvakooste kertoo retkestä. Varsinainen Värikallion maalausten esittely Iöytyy sivulta Suomen kalliomaalaukset > Kolme suurinta > Värikallio t
ästä linkistä


Hossan retkikuntaan osallistuivat valokuvaaja, arkeologi, taidehistoriotsija/graafikko, kuvataideopettaja/seuran puheenjohtaja sekä huoltojoukkoina SuMun hallituksen jäseniä. Kaikkia mukanaolijoita yhdisti kalliomaalausten pitkäaikainen harrastaminen ja palava innostus asiaan.

Retkikunta taivalsi Hossan kansallispuiston Lihapyörteen parkkipaikalta talvireittiä pitkin Värikalliolle. Mukana kannettiin kuvauskaluston ja erämaassa tarvittavan retkivarustuksen lisäksi eväät ja Hossan Luontokeskuksesta lainattu nokipannu.

Talvireitti kulki upean, lumisen metsän keskellä. Vaeltaminen huoltouran pöperöisessä lumessa Värikalliolle oli hieman raskaampaa kuin patikointi sinne kesäkeleillä.

Puolivälissä reittiä oli opastaulu. Jos astui polulta sitä katsomaan, upposi jalanmitan verran hankeen.

Leiriydyttiin Värikallion keittokatokselle. Lopputaival kuljettiin Somerjärven jäätä pitkin maalauksille, jotka hohtivat punaisina valkean lumen keskeltä.

Kesällä käytössä olevasta katselulaiturista näkyi talvella vain kaiteet.  

Kesällä maalauksia voi tarkastella katselulavalta, mutta talvella pääsi aivan maalausten viereen. Se vaikutti katselukokemukseen ratkaisevasti.  

Joitakin maalauksia oli  turmeltu raaputtamalla. Valitettavasti kaikki eivät ole ymmärtäneet, että maalauksiin ei saa koskea millään tavalla. 

Maalauksia tarkasteltiin, kuvattiin ja niistä keskusteltiin vilkkaasti.

Varhaisen aamun pieni lumisade oli loppunut ja keli vaihtui kuvaamisen kannalta parhaaksi mahdolliseksi: aurinko ei paistanut, mutta valoa riitti hyvin.

Kuvat näkyivät nollakelin kosteassa ilmassa ja pilviverhon suodattamassa auringonvalossa erinomaisesti.

Kuvauksia suunniteltiin ja valmisteltiin.

Kuvaajia työssään.

Sarvipäinen, tanssivaa ihmistä esittävä maalaus, josta keskusteltiin voimallisesti eläytyen.

Sillä aikaa kun maalauksia kuvattiin, huoltojoukot tekivät tulet, keittivät kahvit ja valmistelivat evästä Värikallion keittokatoksessa.

Ruokatauolla syötiin eväitä ja kahviteltiin, paitsi kuvaaja, joka ei malttanut millään keskeyttää kuvauksia.

Iltapäivällä valo Värikalliolla muuttui niin, että maalaukset suorastaan loistivat kalliopinnassa. Tunnelma oli maaginen.

Värikallion maalaukset näkyvät yleensä hyvin. Nyt monet päällekkäiset, vaikeasti havaittavat maalaukset ja maalauskatkelmat erotti huomattavasti paremmin kuin aiemmilla Värikallion reissuilla.

Vielä viimeiset kuvaukset: Värikallion vaikuttava seinämä Somerjärveltä päin nähtynä.

Illan alkaessa hämärtyä kokeiltiin vielä järven jäältä Värikallion kaikua, joka kuului vaikuttavasti vähän kauempana itse kalliosta.

Illansuussa tarvotiiin takaisin parkkipaikalle. Automatkan aikana alkoi sitten sataa sakeasti lunta. Maalausten dokumentoinnin ajoitus oli siis täydellinen sekä vuodenajan, ajankohdan että sään suhteen. Kiitokset osallistujille työteliäästä ja erittäin onnistuneesta retkestä!

Kiitämme Suomen Kulttuurirahastoa dokumentoinnin mahdollistaneesta apurahasta. Tuloksia esitellään loppuvuodesta 2019 ilmestyneessä Aurinkopeura-julkaisussa ja verkkosivuillamme. 

Arja Parkkonen